Uinko virran kuljettamana vai uinko vastavirtaan? 

Tunteeni kertovat sen. Ahdistus, levottomuus ja tuska nostavat päätään, kun uin vastavirtaan. Uidessani myötävirtaan ilmestyvät ilo, kepeys ja luovuus

Myötävirtaan heittäytyminen haastaa päästämään irti liiasta hallinnasta ja kontrollista. Se haastaa minut luottamaan. Myötävirrassa tiedän unelmani ja haaveeni, mutta en väkisin taistele niiden luo. Hyppään elämän virtaan ja tiedän, että ne tulevat minua vastaan ja silloin uskallan tarttua niihin.

Joskus elämä tuo hienompaa, mitä olemme edes osanneet kuvitella. Se tuo meille ihmeitä ja mahdollisuuksia. Silloin on uskallettava ottaa ne vastaan ja kiittää. 

Myötävirrassa en takerru mihinkään, vaan uin ja kuljen flowssa. Tiedostan, ettei mikään täällä konkreetrisessa maailmassa ole pysyvää. En omista mitään, en ketään. Siksi arvostan hetkeä. Osaan päästää irti ja jatkaa matkaani. Tiedän, että elämä on jatkuvaa muutosta, virta ei pysähdy. Siksi liika kiinnittyminen asioihin on pyristelyä. Asioista kiinni pitäminen, vaikka virta jo jatkaa kulkuaan. Jatkan siis virran mukana kiitollisena. 

Jokainen päivä ja hetki elämän virrassa on erilainen. Elän aistikkaasti jokaisena hetkenä. Olen valmis ihmeisiin. Jokainen hetki on ihme, jokainen henkäys on ihme. Ihmeitä on kaikkialla, kun pysähdyn aistimaan. Otan vastaan elämän tarjoamat mahdollisuudet. Rakastan joka hetkeä. Rakkauteni on puhdasta ja syvää. Elämä, unelmat ja etenkin tämä hetki.

Otan vastaan sen, mikä tulee. Päästän irti siitä, minkä on mentävä.

Runsaalla rakkaudella, vastustamattomalla vapaudella

Emilia ja Andrea